Almost Too Vicious

Hoidettaessa ori saattaa rahtusen yrittää isotella, enimmäkseen hammasrivistöään väläyttelemällä, mutta jos moinen uhittelu ei saa hoitajaa pakenemaan kauhusta kiljuen pois, Vikke ei enää huomioi tätä millään tavalla. Ei yritä pelotella tai aiheuttaa hoitajalle harmaita hiuksia, muttei myöskään pienelläkään eleellä osoita olevansa ilahtunut hänen näkemisestään. Vikke on siitä vähän eriskummallinen poni, ettei se tunnu nauttivan hippustakaan yhdestäkään hoitotoimenpiteestä tai tutun ihmiskaverin seurasta. Se vain möllöttää tylsänä aloillaan, yleensä pää karsinan peräseinää kohti käännettynä. Jos puunaaminen vie sen mielestä liian kauan, se alkaa uudestaan hätyytellä sukijaansa luimistelemalla ja yrittämällä näykkäistä. Kavioitaan oriherra ei millään viitsisi nostaa silloin, kun hoitaja sitä pyytää, paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että hoitaja sanoo napakalla äänensävyllä "nosta" ja näin osoittaa, että asia on loppuunkäsitelty. Jouhien selvitys ei ole tämän pojan kohdalla kovinkaan haastava toimenpide, mitä se tosin on aika herkästi harjamarrostaan kutisevaa tyyppiä, joten turhaa harjannypläämistä kannattaa välttää. Satulointi ja suitsinta ovatkin sitten varsinainen sirkus, sillä heti jommankumman moisista vekottimista nähdessäänkin ori alkaa tanssahdella pitkin poikin karsinaansa eikä edes vahingossa pysähdy hetkeksikään helpottaakseen näitä toimia. Jos kuitenkin satula on jollain ilveellä saatu keplotelluksi Viken selkään, se saattaa yrittää vielä yhtä, kenties vieläkin ärsyttävämpää temppua, nimittäin pullistelemista. Eikä missään kovin lievässä muodossa, vaan ihan oikeasti pyöristää vatsansa sellaiseksi palleroksi, että vyön kiristys on lähestulkoon mahdotonta. Onneksi se kuitenkin tekee näin vain harvoissa tapauksissa ollessaan oikein huonolla tuulella. Kuolaimet kyllä ottaa suuhunsa - pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen. Oriin suosikkitoimintoja ovat muun muassa hampaiden kalautus yhteen. Tällöin sen leukoja on enemmän kuin hankala saada erilleen, ellei se sitten itse niitä tahdo avata - esimerkiksi yrittäessään napata herkkupalan, jolloin kuolain olisi nopeasti sujautettava sen hammaslomaan. Helpoiten suitset saa ujutettua oriin päähän, jos kuolaimiin on sivelty pieni määrä melassia, jota Vikke ei yksinkertaisesti voi vastustaa.

Ratsastettaessa Vikke on melkoinen velmu, jonka täytyy ehdottomasti jokaisen ratsastuksen aluksi hieman testata selässään istuskelevaa ihmistä saadakseen selville, kuinka taitava poninkäsittelijä tämä on. Jos se vaistoaa ratsastajansa olevan vasta-alkaja, se joko riehaantuu ja alkaa kaahotella holtittomasti ympäriinsä villien pukkihyppyjen säestyksellä tai sitten vain jämähtää paikoilleen suostumatta liikahtamaankaan. Jos aloittelija tässä vaiheessa erehtyy lätkäisemään sitä raipalla, Vikke kimpaantuu oitis eikä kestä varmasti kauaakaan, kun aloittelija makaa parkuen maassa ja Vikke nelistää luultavasti takaisin talliin tai kesällä lähimmän ruohotuppaan luokse herkuttelemaan. Kokeneemman ratsastajan kanssa ori kuitenkin kulkee tosi nätisti. Taitavan hevosihmisen käsittelyssä siitä kuoriutuu herkkä ja kuuliainen ratsu, joka noudattaa aina parhaansa mukaan ratsastajansa toiveita. Vikke innostuu silmittömästi jo pelkästään esteiden näkemisestä - hyppääminen kun taitaa olla sillä veressä, niitä ainoita asioita, joista se todella nauttii sydämensä kyllyydestä. Oriin hyppytyylissäkään ei näin keskimäärin ole moitteen sijaa; se hyppää keskittyneesti, tyylipuhtaasti ja ilmavasti, ja ponnistuspaikkojen arvioinnissa se on suorastaan ilmiömäinen! Kouluratsastuksesta Vikke ei pahemmin perusta. Se kyllä tekee niin kuin ratsastaja sitä ohjeistaa, muttei sen kummemmin jaksa innostua kaiken maailman kiemuroista, joita se mitä luultavimmin pitää turhanpäiväisenä hössötyksenä. Maastossa saattaa tylsistyessään alkaa keksiä itselleen säikkymisen aiheita, kuten vaikkapa oman varjonsa. Oikeasti Vikke on maastossakin pomminvarma ja - jos nyt ei suoranaisesti luotettava, niin ainakin peloton ja tottelevainen ratsu. Ajettaessa Vikke on herkkä ja ravivarma, kaiken kaikkiaan se on laukannut kärryjen edessä ollessaan pyöreät nolla kertaa, tosin ei sillä ihan hirveästi olla ajeltukaan. Kilpailualueella ori hermostuu ainoastaan, jos huomaa ihmiskaverinsakin olevan levoton. Jos itseä jännittää, se on syytä salata niin hyvin kuin mahdollista, sillä jos Vikke sen havaitsee, ei kilpailuista tule sen osalta sinä päivänä yhtikäs mitään.

Isä Why Too Serious, tuttujen kesken Sero, oli näyttävä, joskin melko hurjaluontoinen mustankirjava ori. Muuten Sero hipoi ulkonäöllään täydellisyyttä, ainut "virhe" oli se, että hetlanninponiksi se oli hieman rotumääritelmän ylärajaa kookkaampi, 110 senttimetriä korkea. Tulisieluinen ori oli elementissään päästessään hyppäämään, ja olisi varmasti saavuttanut esteratsun urallaan vaikka mitä, ellei olisi ollut niin hankala käsitellä - ammattitaitoisimmatkin ratsastajat välttelivät sitä parhaansa mukaan, eikä kukaan suostunut vapaaehtoisesti ratsastamaan sillä. Ei Sero tahalleen ilkeä ollut, se oli vain turhautunut ja huonosti koulutettu. Ainut ihminen, jota Sero sieti, oli omistajaperheen yhdeksänvuotias poika. Tämän pojan piti aloittaa kilpaileminen Serolla sinä syksynä, kun se täytti seitsemän vuotta, mutta asiaan ilmestyi pieni mutta. Sero oli kova karkailemaan, niin tarhoista kuin karsinastaankin, ja useimmiten se karkasi naapurin kaurapellolle herkuttelemaan. Kerran se sitten sairastui pahemmansorttiseen ähkyyn ja menehtyi, ennen kuin sitä ehdittiin auttaa. Vikke jäi sen ainoaksi jälkeläiseksi.

Viken emä on kaunisrakenteinen tamma nimeltä Almost Brilliant alias April. Pirtsakka, herkkä ja tuuheajouhinen punarautias on omistajiensa silmäterä, eikä suotta. Paitsi että se on ulkonäöltään varsin viehättävä, se on myös erittäin hyvä yleisratsu, sillä se on nopea oppimaan uutta, ketterä ja yhteistyöhaluinen. Tamma on hyppääjänä suoranainen luonnonlahjakkuus, jolla tyyli, taito asenne ovat kohdallaan. Myös kouluratsastuksesta osaava tamma on muutaman pystin ja ruusukkeen voittanut. Parhaiten se on kuitenkin menestynyt näyttelyissä iloisen ja itsevarman esiintymisensä ansiosta. Tamma on oikea linssilude, sillä se todellakin osaa ja tykkää poseerata niin kameroille kuin tuomarille ja yleisöllekin! Aprililla on kaiken kaikkiaan neljä jälkeläistä, joista toiseksi vanhin Vikke on ainut ori.

02.07. 2009 estevalmennus (60 cm), valmentajana Kamble

- Huh, Vikessä todellakin temperamenttia ja kapinamieltä riitti heti valmennuksen alusta alkaen kuin pienessä kylässä konsanaan! Ori oli kerta kaikkiaan tulta ja tappuraa astellessaan itsevarmasti ja hieman ylimielisen oloisesti maneesiin. Jo alkuverryttelyjen aikana sain positiiviseksi yllätyksekseni huomata, että Vikke oli todellakin osaava ja keskittymiskykyinen poika, alun uhmakkasta asennoitumisestaan huolimatta. Ja entäs sen hypyt sitten; mikä tyyli, mikä tasapaino, mikä itseluottamus. Teistä oli hyvin vaikeaa pusertaa mitään negatiivista palautetta, mutta koska se on yleensä rakentavampaa kuin pelkkä ylenpalttinen kehuminen, keksin huomata, että kantapääsi eivät aina malttaneet pysyä alhaalla, jolloin meinasit parin ensimmäisen hypyn aikana holahtaa ratsusi kaulalle, mikä häiritsi ja ennen kaikkea näytti ärsyttävän Vikkeä melko suurestikin. Mutta loppujen lopuksi en voi kuin ihmetellä, että joko teillä oli erinomaisen hyvä päivä tänään, tai sitten todellakin olette varsin yhteistyökykyinen parivaljakko, jonka liikkeitä oli ilo seurata!

02.07. 2009 kouluvalmennus (HeB), valmentajana KarvaHaamu

- Alkukäynneissä Almost Too Vicious tuntui laahustavan eikä meinannut reagoida ratsastajan eteenajaviin apuihin millään. Pienellä volttityöskentelyllä ja pysähdysharjoituksilla Vikkeen tuli kuitenkin eloa ja temponmuutoksetkin alkoivat sujua paremmin, kiitos ratsastajan päättäväisen asenteen. Pientä testailua Vikke näytti harrastavan kun alettiin työskennellä kahdeksikolla ja hakea sitä takapäätä enemmän alle. Vikke kuitenkin huomasi että nyt ei auta pelleillä vaan kiltisti totteleminen kannattaa ja pian ori kulkikin jo mukavasti peräänannon tienoilla. Pohkeenväistöä kokeillessa oli taas pientä sähellystä alussa, mutta loppujenlopuksi väistöt sujuivat oikein mallikkaasti. Laukankin ori nosti hienosti ja ratsu pysyikin kuuliaisena ja herkkänä avuille vaikka näyttikin siltä että Viken olisi tehnyt mieli hiukan kiristää tahtia. Kovalla työllä Vikke kulkee oikein hienosti alusta aina loppuun saakka.

02.07. 2009 estevalmennus (puomi-, ja ristikkoharjoituksia), valmentajana KarvaHaamu

- Tavanomaisten alkuverryttelyjen aikana Vikke sähläsi hiukan eikä meinannut oikein taipua volteille ja askellus oli laahustavaa ja tahmeaa. Poni höristi korviaan ja oli selvästi innokkaampi liikkumaan kun kentälle laitettiin kavalletteja ja puomeja pari. Joissain kohdin puomeja oli tiheämmässä ja joissain taas harvakseltaan, tarkoituksena harjoitella askeleen lyhentämistä ja pidennystä paikoitellen. Aluksi ori oli sitä mieltä että kyllähän nuo kaikki voi mennä samaansyssyyn kiitoravissa ja näytti vähän siltä kuin ratsastajan pidätteet olisivat olleet orille yhdentekeviä. Ratsastaja otti kuitenkin taitavasti tilanteen haltuun ja pian Vikke lyhensi askelta hienosti aina kun oli tarvis eivätkä puomit kauaa kolahdelleet. Harjoitus meni niin hyvin että oli aika kokeilla muutaman parikymmensenttisen ristikon ylittämistä oudonlaisita kulmista. Vikke oli aluksi hiukan hämillään useista laukanvaihdoista ja suunnanmuutoksista pienellä mutta ketteryyttä vaativalla ristikkoradalla, mutta pian se ymmärsi jujun. Ratsukko teki moitteettoman suorituksen ja yhteistyö pelitti hienosti.

Sokerina pohjalla

Rotunäyttely 20.07. 2009, arvostelijana Anette: "Hyvä rotuleima, riittävä orileima. Melko hyvä pää, joka kaipaisi kuitenkin parempaa ilmettä. Hyvä kaula, johon kaipaisin parempaa ylälinjaa. Hyvä runko. Hyvä takaosa. Jaloissa riittävä luusto. Esitetty hyvässä kunnossa, muttei esiintynyt tänään edukseen."